sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Taitelijaelämää Leppävaaran alueella: Armas Launis - Puustellinmäen unohdettu maestro

Mäkkylässä, Puustellinmäessä sijaitseva Armas Launiksen katu muistuttaa alueella asuneesta monipuolisesta kulttuuripersoonasta.

Armas Launis (Lindberg) oli säveltäjä, kansanmusiikin- ja kulttuurintutkija, musiikinopettaja,  kirjailija ja lehtimies. Hän oli myös aikanaan poikkeuksellinen kosmopoliitti ja suuri isänmaan ystävä.
Launiksen elämäntyö muodostui kansanmusiikin tutkimuksesta sekä omasta sävellystyöstä. Nämä hänen intohimojensa kohteet liittyivät monin tavoin yhteen ja inspiroivat toisiaan.
Säveltäjä Armas Launis (wikipedia.fi)

Nuoruuden sormivamma kariutti haaveet esiintyvän taiteilijan urasta, mutta musiikista tuli Armas Launikselle kuitenkin ammatti ja elämän keskeinen sisältö. Launis opiskeli sävellystä Jean Sibeliuksen johdolla ja suoritti kapellimestaritutkinnon Berliinissä.

Armas Launis oli edelläkävijä ja rajojen rikkoja. Vuonna 1906 hän suoritti ensimmäisenä suomalaisena maisterintutkinnon musiikin alalta.  Säveletär -lehti uutisoi ensimmäisen musiikkimaisterin valmistumisen: "Ensimmäinen kerta yliopistossamme kun varsinaiseksi tutkintoaineeksi on säveltaide päässyt. Toistaiseksi onkin siihen erikoinen lupa hankittava, mutta tie on raivattu."
Launis valitsi erikoisalakseen kansanmusiikintutkimuksen. Teema liittyi läheisesti vuosisadan vaihteessa suosittuun kansallisromanttiseen suuntaukseen. Väitöskirjansa Launis teki kalevalamittaisista runosävelmistä. Hän myös toimi Helsingin yliopistossa kansanmusiikin tutkimuksen dosenttina. 
Armas Launis Lapissa 1905 (SKS)

Ehkä merkittävimmän työn Armas Launis teki saamelaisten joikujen tutkijana ja tallentajana. Launis teki lukuisia myös Norjan ja Venäjän Lappiin ulottuneita aineistonkeruumatkoja, joiden aikana keräsi yli 800 lappalaisjoikua. Häntä on hyvällä syyllä pidetty saamelaisten Lönnrotina, joka ahkeralla työllään ja matkustamisellaan pelasti olennaisen osan jo unohduksiin painumassa olleesta omalaatuisesta sävelmaailmasta. Launiksen keräämät joiut julkaistiin vuonna 1908.

Launis teki useita matkoja myös Kainuuseen ja Inkeriin keräten liki 500 runo- ja itkusävelmää.
Säveltäjänä Launis keskittyi oopperaan.  Aikanaan hän tuli tunnetuksi Aleksin Kiven teksteihin perustuvista oopperoista Seitsemän Veljestä ja Kullervo.
Vuonna 1913 ensiesityksensä saanut Seitsemän veljestä sai aikalaisilta ristiriitaisen vastaanoton. Oopperan aitosuomalaista henkeä ja rehevää kansankuvausta kehuttiin, mutta runonlaulajilta vaikutteita saanut  puhelaulutyyli herätti oudoksuntaa. Launis perusteli puheenomaisen laulun käyttöä sillä, että ooppera on kansan musiikkia. 
Aslak Hetta -oopperassaan Armas Launis hyödynsi Lapin olojen ja tapojen tuntemustaan. Saamelaisia tapoja, uskomuksia, loitsuja ja rituaaleja kuvaavassa oopperassa soivat aidot joiut.
Tutkijan ja säveltäjän työksi lisäksi musiikkikasvatus oli lähellä Armas Launiksen sydäntä. Hän opetti Helsingin orkesterikoulussa ja musiikkiopistossa sekä toimi työväenopiston laulunopettajana.
Armas Launis ideoi ja alullepani myös kansankonservatoriotoiminnan. Eri puolille Suomea perustetut kansankonservatoriot loivat pohjan musiikkiopistotoiminnalle.
Armas Launis oli intohimoinen matkustaja, ja vuosikymmenten kuluessa hän teki lukuisia opinto- ja aineistonkeruumatkoja paitsi Lappiin ja Karjalaan myös eri puolille Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa. Launis itse sanoi, että hänen levoton viikinkiverensä veti häntä pitkille matkoille ja alati uusiin seikkailuihin.
Armas Launis sai arvostusta kollegoiltaan ja viralliselta taholta. Hänelle myönnettiin kaksi kertaa valtion sävellyspalkinto sekä säveltäjäeläke.  Laajan yleisön suosiota hän ei kuitenkaan saavuttanut. Aikalaisten kerrotaan pitäneen monipuolisesti lahjakasta Launista kummajaisena, joka ei sopinut mihinkään musiikkielämän lokeroon. Vuonna 1930 Launis perheineen muutti pysyvästi Nizzaan. Lähtiessään hän totesi: "Palaan, kun olen saavuttanut kansainvälisen maineen."
Ranskassa Launis saavuttikin huomiota ja arvostusta. Hän osallistui aktiivisesti ranskalaiseen musiikkielämään, edisti Ranskan ja Suomen välistä musiikkivaihtoa ja kirjoitti säännöllisesti moniin suomalaisiin lehtiin.
Vuonna 1940 Launiksen Kullervo esitettiin innostuneelle yleisölle Nizzan Palais de la Méditerranéen näyttämöllä ja se oli tiettävästi ensimmäinen Ranskassa näyttämöllä esitetty pohjoismainen ooppera.  Nizzassa saamansa menestyksen ansiosta teos hyväksyttiin Pariisin oopperan ohjelmistoon, mutta toinen maailmansota esti sen esitykset.
Isänmaallinen Armas Launis ei unohtanut synnyinmaataan, eikä koskaan lakannut sinne kaipaamasta. Kullervon esityksestä saadut tulot lahjoitettiin hänen toiveestaan talvisotaa käyneelle Suomelle.

Kullervo oopperan ohjelmalehtisen kansi, Palais de la Méditerranée, Nice (Suomen Säveltäjiä -teos)
Armas Launis ei Ranskaan muutettuaan koskaan enää palannut Suomeen, vaan kuoli Nizzassa 1959. Puustellinmäen monipuolinen maestro ja ihmisiä hämmentänyt outolintu  painui suomalaisilta unholaan.
Katujen nimet kertovat -  Armas Launiksen katu
Mäkkylässä Kehä I kupeessa mutkittelee Armas Launiksen katu. Katu on varsin pitkä ja sen varrella asuu suuri joukko ihmisiä, siellä sijaitsee mm työväenopiston tiloja sekä kaupungin palvelukeskus.Aniharva tuntuu kuitenkin tuntevan Launiksen nimen tai tietävän,  miksi tällainen kadunnimi Espoossa on.


Armas Launiksen huvila (talo nro 11) ikuistettuna talvella 1976 (Leppävaara seura/Albergasta Leppävaaraan -sivusto)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti