Värikästä elämää Espoon kartanoilla: Träskändan kartano

Träskändan kartanon loistelias historia alkaa 1700-luvun lopulta, jolloin Viaporin päällikkönä toiminut kenraali Carl Nathanael af Klercker osti vaiheittain kolme Träskändan kylän taloa ja yhdisti ne kartanoksi.  1800-luvulla Träskändasta tuli prokuraattori Carl Johan Walleenin ja erityisesti tämän tytärpuolen Aurora Karamzinin omistuksessa yksi Suomen loisteliaimmista kartanoista. Jokainen omistaja loi Träskändasta omaan aikakauteensa, asemaansa ja varallisuuteensa sopivan kodin ja elämäntavan näyttämön. Kaikki omistajat olivat myös kiinnostuneita puutarhanhoidosta ja muokkasivat Träskändan laajaa piha- ja puistoaluetta omien makumieltymystensä sekä vallalla olleiden muotivirtausten mukaan. 

Carl Nathanael af Klercker - Viaporin komendantti ja kartanonperustaja 

Keskiaikainen Träskändan kylä koostui neljästä talosta, Storträskistä, Fransista, Jofsista ja Kärransista. Kylä sijaitsi viljavalla paikalla Glimsinjoen varrella.

Vuonna 1787 Viaporin päällikkönä toiminut kenraali Carl Nathanael af Klercker (1734-1817) osti Storträskin tilan. Seuraavien vuosien aikana hän liitti siihen Fransin ja Jofsin verotalot, ja alueesta alettiin puhua Träskändan kartanona. Viaporin upseereiden keskuudessa oli suosittua hankkia kartano tai maatila Uudeltamaalta. Innolla ja keskenään kilpaillen kunnostamissaan ja kehittämissään kartanoissa he saattoivat elää säätynsä ja asemansa mukaista, valistuksen ajan elämää. Maanomistajina he myös hyötyivät taloudellisesti rakenteilla olevasta Viaporista toimittamalla sinne rakennusmateriaaleja sekä elintarvikkeita.   

Carl Nathanael af Klercker, taiteilija tuntematon (Ehrensvärd-seura ry)

C.N. af Klerckerin sotilasura oli pitkä ja värikäs. Pommerin sotaan Augustin Ehrensvärdin esikunta-adjutanttina osallistunut Klerck (myöhemmin aateloituna af Klercker) sijoitettiin sodan jälkeen Viaporiin. Vuonna 1788 af Klercker oli kuninkaan mukana tappiollisessa Ruotsinsalmen taistelussa. Vuonna 1791 hänet nimitettiin Viaporin komendantiksi. Träskändan aikanaan af Klercker vuoroin erotettiin komendantin tehtävästä, vuoroin nimitettiin siihen uudelleen. Omien päiväkirjamerkintöjensä perusteella hän ei ollut toistuvista erottamisista pahoillaan, soihan se tilaisuuden omistautua Träskändan kehittämiselle: "Af Klercker muutti maalle...pienelle Träskändaksi kutsutulle kruununverotilalle ja omistautui kokonaan omille asioilleen, maanviljelykselle ja kasvitieteelle."

Olleessaan sivussa komendantin tehtävästä af Klerceker suuntasi energiansa Träskändan kehittämiseen. Kun hänet toistuvasti kutsuttiin takaisin Viaporiin, Träskändan hoito jäi vähemmälle huomiolle.

Carl Nathanael af Klercker laati Träskändan alueesta kokonaissuunnitelman rakennuksineen, teineen, kanavineen ja puutarhoineen. Vapaaherra rakennutti tilansa puiston halki virtaavan Glimsinjoen rannalle.

Ensimmäisinä Träskändan vuosinaan af Klercker asui kartanossa vain satunnaisesti ja tyytyi Stroträskin vanhaan päärakennukseen. Se ei kuitenkaan vastannut hänen asemaansa ja ajan antaessa myöten af Klercker suunnitteli ja rakennutti uuden karoliinis -tyylisen päärakennuksen.  Yli 700 m² suuruinen, lanterniinikattoinen rakennus nousi Strosträskin vanhan päärakennuksen paikalle.

C.N. af Klerckerin akvarelli Träskändasta (Museovirasto)

Hallitsevin piirre af Klerckerin kartanosuunnitelmassa oli päärakennuksen ja siipirakennusten muodostama valeperspektiivi. Etelään Glimsinjoelle avautunutta pihaa reunustaneet siipirakennukset olivat lähempänä toisiaan päärakennuksen puoleisessa päässä kuin joen rannassa. Näin piha vaikutti todellista suuremmalta ja päärakennuksen asema korostui. Af Klercker lienee saanut idean esimiehensä Augustin Ehrensvärdin Viaporiin toteuttamasta Isosta Linnanpihasta.

Piha jakautui päärakennuksen viereiseen, puistomaiseen miespihaan sekä alempaan pihaan. Pihaa reunustaneissa siipirakennuksissa oli mm. työväen asuntoja, paja, navetta ja talli.

Af Klerckerin puutarha noudatti valistusajan ihanteita, joissa tavoiteltiin luonnon kunnioitusta hyöty ja harmonia yhdistäen. Ihanteena oli symmetrinen muotopuutarha, joka oli pengerryksin ja terassein jaettu kukka-, hedelmä- ja yrttitarhoiksi.  

Eläkkeelle siirryttyään af Klercker uskoi viimein saavansa rauhassa keskittyä Träskändan hoitoon. Vanha sotilas sai kuitenkin kannettavakseen vastuuta, joka kävi liian raskaaksi. Af  Klercker toimi mm. pitkiä aikoja Suomen armeijan ylipäällikön Klingsporin sijaisena tämän oleskellessa Ruotsissa. Suomen sodan syttyessä helmikuussa 1808 af Klercker oli 73-vuotias ja vakavasti sairas. Hän ei ehtinyt saada ohjeita Tukholmasta, vaan kutsui itse armeijan koolle aikoen ryhtyä puolustustaisteluun. Ylipäällikkö Klingspor saapui kuitenkin paikalle ja käski armeijaa perääntymään taisteluitta.

J.L. Runeberg kuvaa tapahtumaa Vänrikki Stoolin tarinoiden runossa Vänrikin markkinamuisto luoden vanhasta af Klerckeristä sankarin ja Klingsporista pelkurin:

"Kunniata ukko Klercker ijät päivät saakohon!
Vanhus, vaivan nähnyt, näytti vielä mieltä urohon.
Muistan hänen harmaan päänsä, kun hän ympär` ratsasti
Ja kuin isä sulosilmin poikiansa katsasti.

Vihollisen vertaisena, pojin kuusin tuhansin,
riemuin viel` ois kunnialla käynyt verileikkeihin
Pois on pelko, epäilyskin, taistella nyt mielitään,
toinen luottaa toisehen, häneen me ja meihin hän.

Silloin Klingspor saapuu, marski, ylpeä kuin kuningas,
kaks` on leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas.
Silloin Klingspor saapuu, ottaa arvollansa komennon,
antaa käskyjä kuin Klercker, mutta käskee pakohon."

Hävityn sodan jälkeen af Klercker ei enää katsonut voivansa jäädä Suomeen ja rakkaaseen Träskändaan. Hän palasi Tukholmaan ja myi kartanon majuri Pehr Bergenstråhlelle.

Carl Johan Walleenin kausi 1820-1840

C.N. af Klerckeriltä Träskändan ostanut majuri Pehr Bergenstråhle omisti Träskändan vain noin 10 vuoden ajan. Hän myi tilan elokuussa 1820 vapaaherra Carl Johan Walleenille. Senaattori sittemmin prokuraattori, Walleen perheineen asui Helsingissä. Träskändan hän hankki perheensä kesänviettopaikaksi.

Vapaaherra Walleen uudisti af Klerckerin aikaisen Träskändan täydellisesti. Hän puratti vanhan päärakennuksen ja suurimman osan ulkorakennuksista sekä hävitti vanhat terassoinnit ja hedelmätarhat. 

Walleen rakennutti uuden empiretyylisen päärakennuksen kauemmas joesta, rinteen päälle, missä nykyinenkin päärakennus sijaitsee. Kartanon talouskeskuksen hän siirsi uuden päärakennuksen pohjoispuolelle ja kasvi- ja hedelmätarhat kauemmaksi itään. Korkealla kivijalalla seisonut puurakenteinen talo oli yksikerroksinen ja pohjaltaan lähes neliömäinen. Päärakennuksen suunnittelijaa ei tunneta, mutta on esitetty arvailuja, että tehtävä olisi annettu joko Walleenin lähipiirin suosimalle C.L. Engelille tai Helsingin kaupunginarkkitehti Pehr Granstedtille.

Päärakennus C.J. Walleenin aikana,  eteläjulkisivun piirustus Museovirasto).  

Maanviljelyksestä kiinnostunut Walleen yhdisti pienet peltotilkut kunnon viljelysvainioiksi ja puistoalue erotettiin pelloista kiviaidalla. Walleenin siirrätti myös puiston eteläosan halki kulkeneen Etelä-Suomen tärkeimmän maantien Ison Rantatien pois puistoalueelta  talouskeskuksen pohjois- ja itäpuolelle, ja puistoa rajamaan rakennettiin 1,5 km pituinen kiviaita. Saatuaan näin koko joen eteläpuolisenkin alueen yksityiskäyttöönsä Walleen laajennutti puiston lopulliseen 22 hehtaarin kokoonsa. 

Puutarhataide oli C.J. Walleenin erityisen intohimon kohde. Hän ryhtyikin heti kartanon ostettuaan innolla suunnittelemaan ja rakentamaan uutta puutarhaa Träskändan hedelmälliseen maaperään. Luonnonvaraista metsää hakattiin ja muutettiin puistomaisemmaksi. Ranskalaista kulttuuria ja tyyliä ihaillut Walleen loi Träskändaan  suoraviivaisen ranskalaisen muotopuutarhan, jossa päärakennus oli lähtöpisteenä viuhkamaisesti kohti jokea ja etelää levinneille puukujille.  Jalojen lehtipuiden reunustamat puistokäytävät päättyivät joko varta vasten suunniteltuihin koristeellisiin puistorakennelmiin tai ympäristöön avautuviin näkymiin. Puistokäytävien näyttävinä päätepisteinä toimivat mm. uusgoottilainen viljamakasiini, huvimajat sekä Glimsinjoen ylittävä silta. Avoimet näköalat olivat tärkeitä ja Walleenin aikaiselta päärakennukselta aukesivatkin esteettömät näkymät niittyjen yli Pitkäjärvelle sekä joen toisella puolella sijaitsevalle mäelle rakennetulle pyörötemppelille.         

Kuva: Esko Uotila/Perinneyhdistys Aurora

Carl Ludvig Engelin suunnitteleman, metsästyksen jumalatar Dianan mukaan nimetyn temppelimäisen rakennuksen lisäksi Walleen rakennutti puistoon kaksi muuta huvimajaa. Walleenin aikana Espoon seuraelämän painopiste siirtyi Träskändaan ja loistavat puutarhajuhlat huvimajoihin katettuine tarjoiluineen olivat erityisen kuuluisia.

Pikkuhiljaa Walleenin kiinnostus Träskändaa kohtaan vähentyi, sillä hän haaveili puutarhan ympäröimästä talosta Helsingissä. Hän myikin Träskändan mielihyvin rikkaaksi leskeksi jääneelle tytärpuolelleen Aurora Demidoville ja rakennutti kaupasta saamillaan rahoilla upean Villa Hagasundin (Hakasalmen huvila) Helsingin välittömään läheisyyteen.

Aurora Demidovin, myöh. Karamzinin kausi 1840-1895

Vuonna 1840 Träskändan ostanut Aurora Demidov(-a) loi lapsuudestaan asti rakastamastaan kartanosta itselleen oman kodin, jollaista hänellä ei tähän asti ollut vielä ollut. Jäätyään leskeksi Auroralla oli vapaus, valtaa sekä varallisuutta toteuttaa unelmiaan. Träskända oli Auroran liikkuvan elämän kiintopiste ja erittäin rakas ja tärkeä paikka jota hän ehti kehittää puolen vuosisadan ajan.

A.J. Perignon: Aurora Karamzin 1853 (yksityisomistuksessa, kuva Matti Huuhka)

Träskändasta tuli paitsi Auroran yksityinen tila myös jatkuvien vierailujen sekä suurenmoisten juhlien näyttämö. Kartanoon saapui korkea-arvoisia vieraita eri puolilta Eurooppaa. Omaisia ja tuttuja, opiskelijoita, taiteilijoita ja diplomaatteja oli aina hänen vieraanaan. Auroran avulla solmittiin monia tärkeitä tuttavuussuhteita. Auroran aikana Träskändassa vietettiin todennäköisesti Suomen loisteliainta kartanoelämää. Enimmillään kartanolla asui 150 ihmistä.

Auroraa ja isäpuoli Walleenia yhdisti kiinnostus puutarhasuunnitteluun ja erityisesti kukkien kasvatukseen. Ajan hengen mukaisesti he suosivat kuitenkin erilaista tyylisuuntaa. Pietarin romanttiset maisemapuistot kaartuvine, kapeine käytävineen toimivat Auroran innoittajana, kun hän palkkasi ranskalaisia ja saksalaisia puutarhurimestareita muokkaamaan Walleenin barokkihenkisen puistosommitelman englantilaistyyliseksi maisemapuistoksi. Walleenin aikaisten puistokäytävien puusto hakattiin suurelta osin pois, vain joitain vanhoja jalopuita jätettiin koristeeksi. Avoimille nurmikentille istutettiin puu- ja pensasryhmiä. Puutarhaa koristivat veistokset, uurnat, sekä kiinalaiset fajanssipallit.

Träskändan puistokokonaisuuteen kuuluivat myös laajat hedelmä- ja vihannesviljelmät sekä kasvihuoneet. Kartanon kasvihuoneissa ja ansareissa kasvatettiin muun muassa aprikooseja, persikoita, appelsiineja, viinirypäleitä ja banaaneja sekä kahvipensaita. Kasvihuoneissa kasvoi yli 455 eri lajiketta ja puutarhaa hoiti jatkuvasti vähintään 10 palkattua ammattilaista.  

Paljon havupuita ja pensaita tuotettiin Demidov-suvun kaivoskartanon mailta Nizni-Tagilista Siperiasta.  Puiston reunamille istutettiin lehtikuusia, saksankuusia ja sembramäntyjä. Suomessa ainutlaatuisessa puistossa kasvoi kaikkiaan yli 40 puu- ja 25 pensaslajia. Puiston hoitajaksi palkattiin ammattikoulutuksen saanut ranskalainen puutarhuri Charles Orion, jolle rakennettiin oma asuintalo kartanon maille.

Auroran oma kädenjälki ja mieltymykset näkyivät kaikkein vahvimmin Träskändan suurenmoisessa kukkaloistossa. Auroran toiveesta hänen työhuoneensa edustalle, päärakennuksen itäpuolelle rakennettiin ulkomailta tuoduista eksoottista kukista loistelias geometrinen kukkatarha, jota reunusti köynnösten verhoama pergola. Kesäisin istutuksia täydensivät kasvihuoneista tuodut eksoottiset lajit; palmut, oleanterit, eukalyptukset ja laakeripuut. Träskändan kukkatarha oli kuuluisa myös valtakunnan rajojen ulkopuolella

Aurora Karamzin valvoi tarkasti kaikkia Träskändan asioita myös pitkien ulkomaanmatkojen aikana ja vaati puutarhureiltaan säännöllistä raportointia puutarhan tilasta sekä uudet rakennus- ja istutussuunnitelmat hyväksyttäväkseen. 

Magnus von Wrightin akvarelli Träskändasta vuodelta 1850 (Kuvataiteen keskusarkisto)

Päärakennus Auroran aikana

Kartanon päärakennusta Aurora tyytyi ensimmäisinä Träskändan vuosinaan muokkaamaan vain hyvin vähän. Avioiduttuaan eversti Andrei Karamzinin kanssa vuonna 1846 Aurora totesi päärakennuksen olevan liian pieni.  Saadakseen lisää majoitus- ja seurustelutilaa kasvaneen suvun, ystävien ja tuttavien jatkuviin ja pitkäaikaisiin vierailuihin Aurora laajennutti päärakennusta E.B. Lohrmanin suunnitelmien mukaisesti. Vuosina 1851-1852 toteutetussa laajennuksessa yksikerroksista päärakennusta korotettiin kerroksella ja somistettiin venäläisen arkkitehdin suunnittelemilla kaksikerroksisilla lasiverannoilla. Kartanosta tehtiin huvilamaisempi ja avoimemmin luontoon avautuva. Auroran työhuoneesta rakennettiin avautumaan lanterniini –veranta.

Träskändan päärakennus 1880 -luvulla (kuva: Reinhold Hausen, Museovirasto)

Träskändan päärakennuksen sisätiloista ei ole säilynyt lainkaan maalauksia, tai valokuvia. Aikalaiskirjoitusten sekä irtaimiston inventaariluetteloiden ansiosta kuitenkin tiedetään, että Suomen oloissa aivan poikkeuksellisen loistokkaassa rakennuksessa oli vaikutteita sekä venäläisestä että keskieurooppalaisesta tyylistä. Ylellisen runsaassa sisustuksessa ohjenuorana oli ”horror vacuum”, tyhjän tilan kammo. Koriste-esineiden, kankaiden, mattojen, taulujen jne. käyttö oli ylenpalttisen runsasta.

Auroran omistuksessa oli myös paljon erittäin arvokkaita taideteoksia. Aikana, jolloin Suomessa ei vielä ollut taidemuseoita, tällaista taidetta saattoi nähdä vain hyvin harvoissa paikoissa. Aurora oli aina kasvanut ja elänyt poikkeuksellisen taideystävällisessä ilmapiirissä ja korkealuokkaisen taiteen ympäröimänä. Hänen isäpuolensa C.J. Walleen oli merkittävä taiteen kerääjä ja Demidovien suku koko Euroopan huomattavimpia taidemesenaatteja. Träskändassa Auroralla oli mm. Rembrandtin merkittävä työ, joka tuhoutui vuoden 1888 tulipalossa muiden taideaarteiden kanssa. Aurora omisti myös ihailemansa Albert Edelfeltin teoksen Kuningatar Blanka. Rikasta ylimysnaista ja hänen pientä poikaansa esittävä teos oli tiettävästi Auroralle erityisen rakas. Edelfeltin maalaus ei onneksi ollut palohetkellä Träskändassa.

Puisto- ja piharakennukset

Päärakennuksen laajentamisen jälkeen 1850 -luvulla Aurora tilasi Turun kaupunginarkkitehti G.T. Chiewitziltä suunnitelmat lukuisiin hyvin koristeellisiin puisto- ja ulkorakennuksiin. Suunnitelmista toteutui 16 hevosen talli ja vaunuvarasto, puutarhurin asunto, Pitkäjärven rannalle noussut pesutupa sekä vanhan rakennuksen koristelu nk. piparkakkutaloksi. Seuraavalla vuosikymmenellä valmistui talouspihalle Chiewitzin suunnittelema koristeellinen käymälärakennus, jota keisarivierailun jälkeen kutsuttiin keisarilliseksi latriiniksi.

Aurora oli suuri hyväntekijä, mutta myös asemastaan tietoinen rikas vallasnainen, joka osasi käyttää rahaa juhliin ja komeuteen. Tavalliselle kansalle Aurora ja hänen suurenmoiset juhlansa näyttivät vilauksen suuren maailman ylellisestä elämäntyylistä viimeisimmän muodin mukaan pukeutuneine vieraineen ja ennennäkemättömine tarjoiluineen. Aurora oli jo lapsena tottunut viettämään suureellisia syntymäpäiväjuhlia Träskändan puistoissa ja hän jatkoi puutarhajuhlien traditiota. 

Vuoden 1850 heinäkuussa kartanossa juhlittiin Auroran ja hänet muutama vuosi aiemmin naineen eversti Andrei Karamzinin hääpäivää. Kutsuvieraita kestittiin ylenpalttisesti, ja illallisen jälkeen heidät vietiin huviajelulle. Seurueen palatessa heidän eteensä avautui kartanon portilta näkymä punaisin, sinisin, keltaisin ja vihrein tähtisatein valaistulle nurmikentälle. Eri puolille puistoa oli ripustettu satoja lyhtyjä. Juhliminen oli ylellistä ja tuhlaavaista, mutta kuokkavieraitakaan ei ylenkatsottu. Andrei Karamzin kävi hyväsydämisyyttään tilaamassa kutsumattomille vieraille omaa tarjoilua, ylioppilaille punssiboolia, maalaismiehille viinaryypyt ja naisille ja lapsille harvinaiset herkut, appelsiinit.  Kartanon historian loistelian tapahtuma olivat keisari Aleksanteri II:n vierailun kunniaksi järjestetyt metsästysjuhlat syksyllä 1863.

Perjantaina 11. päivänä marraskuuta 1888 Träskändan päärakennus kallisarvoisine taideteoksineen tuhoutui tulipalossa perustuksiaan myöten. Jäljelle jäivät vain savuavat roviot.  Aurora ystävineen oli tulipalon aikana paikalla Träskändassa, joten hän joutui omin silmin todistamaan onnettomuutta. Pitkäaikaisen rakkaan kodin tuhoutuminen oli 80 -vuotiaalle Auroralle raskas isku, eikä hän halunnut rakennuttaa uutta päärakennusta. Muutaman vuoden ajan Aurora vietti kesänsä meijeriryhmän rakennuksissa, jotka kunnostettiin hänen käyttöönsä.  

Kaksi vuotta myöhemmin seurasi toinen järkytys, kun elokuussa 1890 raivonnut kuuluisa hirmumyrsky, Augustistormen” tuhosi kartanon puistoa pahasti. Miltei koko joen eteläpuolinen puiston osa kaatui.

Rakkaan Träskändan tuhoutuminen oli vanhenevalle Auroralle suuri järkytys. Hän myi tilan vuonna 1895 Emilie -sisarensa tyttärentyttärelle Marie Törngrenille (o.s. Linder) ja tämän puolisolle tohtori Adolf Törngrenille. Saamillaan myyntituloilla hänen oli mahdollista tuntuvasti tukea Diakonissalaitoksen suurta uudisrakennusta.

Törngrenien kausi 1895-1923

Träskändan loisto oli perustunut Aurora Karamzinin yhteiskunnalliseen asemaan, poikkeukselliseen varallisuuteensa sekä aitoon rakkauteen ja intohimoiseen kiinnostukseen kartanoa ja sen kunnostamista kohtaan.

Törngreneillä ei ollut aikaa eikä rahaa ylläpitää koristeellisia kukkatarhoja ja puistoalueita. He keskittyivät hyötyviljelyyn ja Träskändan tuotannon tehostamiseen. Kaikki viljelyskelpoinen maa otettiin käyttöön ja kartanosta muodostettiin kauppapuutarha. Kukkatarha ja pergola katosivat ja puisto rappeutui.

Palaneen päärakennuksen tilalle Törngrenit rakennuttivat 1890 -luvulla arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnitteleman cottage -tyylisen huvilarakennuksen, joka oli tarkoitettu ainoastaan kesäkäyttöön. 

Vuonna 1921 kesähuvila korvattiin Armas Lindgren ja Bertel Liljeqvist suunnittelemalla barokkirakennuksella. Suunnitelmat perustuivat tukholmalaisen I.G. Clasonin luonnoksiin, ja rakennus edustaa lähinnä ruotsalaista uusbarokkia.

Pian uuden päärakennuksen valmistumisen jälkeen tohtori Törngren ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja alkoi myydä Träskändan peltoja ja metsiä eri ostajille. Träskändan puutarhat kasvihuoneineen osti puutarhuri Emil Hallgren. Espoon kunta osti päärakennuksen ja sitä ympäröivät maat vuonna 1923 ja perusti sinne Aurorakodiksi ristitty kunnalliskodin vanhuksille.  Vuoden 1926 loppuun mennessä kaikki kartanon maat ja rakennukset oli myyty ja Träskändan aika yksityisenä herraskartanona oli päättynyt.  

 

 Kuva: Ekaterina Trayt/A Blog about Finland

Träskända tänään

Nykyisin Träskändan kartanoalue on valtakunnallinen harvinaisuus. Sitä ei ole suojeltu vain historiallisten arvojensa vuoksi, kuten kartanot yleensä, vaan myös luonnonsuojelulailla harvinaisten luontoarvojensa vuoksi. Noin 32 hehtaarin suuruinen puisto on vuodesta 1961 ollut luonnonsuojelualue arvokkaan kasvillisuuden ja eläimistön turvaamiseksi. Merkittävä osa Träskändan alueesta on melko luonnonmukaista metsää, jossa tosin kasvaa monia vierasperäisiä, istutettuja, puulajeja. Alueella on tavattu ainakin seitsemän uhanalaisiksi luokiteltua lajia, mm. pikkutikka, saukko ja joitakin lahopuusta riippuvaisia hyönteislajeja.

Aurorakodin pääsisäänkäyntiä vastapäätä sijaitsevassa puistossa on H. Niemisen tekemä, vuonna 1958 paljastettu Aurora Karamzinin muistomerkki. Luonnonkivessä on vanhan Auroran kasvoreliefi sekä teksti Aurora Karamzin 1808-1902 Caritas.

 Piparkakkutalo ja viljamakasiini

”Piparkakkutalo” ja viljamakasiini suunniteltiin hyötytarkoituksensa ohella toimimaan osana kartanon suurta puistoa. Piparkakkutalon runko on mahdollisesti jo 1700 –luvulta, mutta se sai G.T. Chiewitzin suunnitteleman koristeellisen ulkoasunsa 1850-luvulla.  Piparkakkutalo toimi vierasmajana ja siinä on todennäköisesti majoittunut mm. Auroran sisar Emilie Musin-Pushkin.

Ekaterina Trayt/A Blog about Finland

Tiilisen viljamakasiinin piirustukset on signeerannut C.L. Engel, mutta vuosiluku puuttuu. Kyseessä saattaa olla myös toisen arkkitehdin suunnitelma, jonka Engel intendenttikonttorin päällikkönä hyväksyi. Nykyään kappelina toimiva rakennus on ehtinyt toimia paitsi viljamakasiinina myös sikalana, sähkömuuntajana, halkovajana sekä ruumishuoneena. Vuonna 1933 rakennuksen toimiessa sikalana Hufvudstadsbladet kritisoi tämän sallinutta Espoon valtuustoa kulttuurivandalismista. Valtuusto ei arvostelusta piitannut, rakennus ehti olla sikalan 30 vuotta.  

Ekaterina Trayt/A Blog about Finland

Träskändan meijeriryhmä - Meijerikoulusta Pikku-Auroran taidetaloksi

Mm. Esplanadin Kappelin ja Vanhan ylioppilastalon suunnittelijana tunnettu arkkitehti Axel Hampus Dahlström laati Aurora Karamzinin tilauksesta 1860-luvulla Träskändan meijerikeskussuunnitelman.

Vanhin rakennuksista on tilanhoitajan talo, joka siirrettiin Auroran Emilie -sisareltaan perimältä Dalsvikin tilalta ja muutettiin kaksikerroksiseksi uusrenesanssirakennukseksi. 

Tilanhoitajan talon molemmille puolille Dahlström suunnitteli meijerin ja meijerikoulun hirsirunkoiset, rapatut rakennukset, jotka valmistuivat 1862. Meijerin sijainti oli erinomainen, sillä kartanon navetta sijaitsi sitä vastapäätä maantien toisella puolella. Varsinainen meijerikoulu toimi vain lyhyen aikaa. 

Vanhaan meijerikoulurakennukseen sijoitettiin myöhemmin ruotsinkielinen kansakoulu. Träskändan päärakennuksen tuhouduttua tulipalossa marraskuussa 1888, muutettiin sekä tilanhoitajan asunto että koulurakennus Aurora Karamzinin kesäasunnoksi.

Aurora Karamzin tervehtii Träskändan koulun oppilaita (HKM).

Vuonna 1923 "Karamzinin huvilat" myytiin Helsingfors Folkskolors lärare och lärarinne föreningen –nimiselle helsinkiläisyhdistykselle kesäsiirtolatoiminnan käynnistämiseksi. Aurora Sommarhemmet -nimellä tunnetuksi tulleen kesäsiirtolan toiminta alkoi vuonna 1924.

Sotien aikana Aurorasommarhemmetin tilat olivat vaihtelevassa käytössä, mm. siirtolakouluna talvisodan aikana, jolloin Helsingistä lähetettiin lapsia pois sodan jaloista.

Helsingfors folkskolors lärare- och lärarinneföreningen saatua Aurorasommarhemmetin takaisin haltuunsa, se oli huonossa kunnossa eikä sen ilman mittavia korjaustöitä katsottu soveltuvan kesäsiirtolatoimintaan. Tämä aiheutti talousahdingon, joka oli lähellä johtaa tilojen myyntiin. Tonttia tarjottiin mm. Espoon kaupungille, joka ei ollut kiinnostunut tilasta. Yhdistys oli jo hyväksymässä yksityisen rakennuttajan ostotarjousta, mikä olisi johtanut meijeriryhmän purkamiseen ja asuintalojen rakentamiseen. Tällöin kuitenkin järjestettiin rahankeräys Aurorasommarhemmetin toiminnan jatkamiseksi. Rahaa saatiinkin kerättyä niin paljon, että ostotarjous hylättiin ja siirtolatoiminta jatkui.

Tilaa tarjottiin Espoon kaupungille uudestaan vuonna 1982, jolloin Espoon kaupunginhallitus päätti ostaa sen 470 000 markan kauppahinnalla. Alueelle suunniteltiin niin taideteollisuuskylää kuin monitoimikeskustakin. Vuoden 1988 asemakaava määräsi rakennukset suojeltaviksi. Espoon kaupunginmuseon lausunnon mukaan rakennukset kuuluvat ehdottomasti rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeimpiin säilytettäviin ja korjattaviin kohteisiin Espoossa. Rakennukset pysyivät kuitenkin tyhjinä. Vielä 1990-luvulla tiloja käytettiin kaupungin varastotiloina.Osittainen kylmillään olo ja ilkivalta heikensivät arvorakennusten kuntoa.

Vihdoin vuonna 2000 ryhdyttiin toteuttamaan Pikku-Aurora -nimen saanutta lasten taidetaloa. Ensimmäiseksi toteutettiin meijerikoulun peruskorjaus joka valmistui elokuussa 2003.

Dalsvikin kartano

Dalsvikin kartano sijaitsi nykyisen Lähderannan päiväkodin ja koulun alueella. Kartanon omisti Auroran sisar Emilie ja tämän aviomies kreivi Vladimir Musin-Pushkin. Myöhemmin kartano tuli testamenttilahjoituksena Auroran omistukseen. Kun Auroran Träskändaan iäkkäille palvelijoille perustama vanhainkoti paloi, hän siirrätti vanhukset Dalsvikin päärakennukseen. Työssä vanhusten hyväksi häntä auttoi Emilien Marie-tytär. Aurora Karamzin myi Träskändan ja Dalsvikin kartanot vuonna 1895 Musin-Pushkinien tyttärentyttärelle Maria Törngrenille (o.s. Linder).

Maria Törngrenin leski, tohtori Adolf Törngren myi kartanon vuonna 1906 pankinjohtaja Henrik Kihlmanille. Vuonna 1936 yhtiöitetyn Dalsvik Gård Ab:n omistaneet Kihlman suvun jäsenet, mm. Henrik Kihlmanin leski Eva Kihlman myivät perustamansa yhtiön Källstrand Ab:lle. Lohkotetulle tilalle nousi mm. Lähderannan kerrostalot, monitoimitalo, jäähalli sekä urheilukenttä.  

Kuva: Leena Markkanen/Meidän Suomi

* Träskändan upea puisto- ja luonnonsuojelualue sijaitsee Kuninkaantien ja Träskändan puistotien risteyksessä. Päärakennus ei ole normaalisti avoinna yleisölle, mutta puisto- ja metsäalueella voi liikkua vapaasti.

Aurora Karamzinin rakennuttama meijeriryhmä - nykyinen Pikku-Auroran taidetalo naapureineen - sijaitsee osoitteessa Järvenperäntie 1-3. Talossa on paljon ohjelmaa ja vaihtuvia näyttelyitä.